Itsearviointi

On kyllä nopeasti mennyt taas tämäkin kurssi. Vielähän tätä on jäljellä jonkin verran, mutta loppupuolella mennään! Olen tykännyt tästä kurssista todella paljon, Vaikka kurssi on tehty verkossa, on se ollut kuitenkin todella sosiaalinen. Normaalisti verkkokurssit ovat niin tylsiä ja itse täytyy omassa yksinäisyydessään vääntää esseitä. Oman blogin perustaminen ja sinne aktiivinen postailu oli minulle hieman haastava ajatus, sillä en normaalistikaan postaile sosiaalisessa mediassa paljoakaan. Kuitenkin blogin kirjoittaminen tulikin jotenkin luonnostaan ja se olikin ihan mukavaa. Minusta oli myös todella mukava lukea muiden blogiviestejä ja se oli oikeastikin viihdyttävää. Blogeja lukiessa tuli huomattua, kuinka erilaisia blogit ja niiden kirjoittajat voikaan olla :) Ja tämä siis positiivisessa merkityksessä..

Kurssilla olen oppinut paljon varsinkin erilaisista sovelluksista. Aiemmin tiesin vain niitä harvoja, mutta nyt tietämykseni on laajempi. Kurssilla olen myös oppinut huomaamaan sen, kuinka laaja käsite sosiaalinen media on. Sosiaalinen media linkittyy hyvin moneen paikkaan. Kurssin aikana olen ymmärtänyt muun muassa vanhoista tutuistakin sovellukista, että hei, tämäkin on sosiaalista mediaa. Omalle toiminnalleni antaisin arvosanaksi 3. Olen aina ollut sellainen "kolmosen oppilas" ja tyytyväinen siitä. Tavoitteeni omalle toiminnallineni olivat kuitenkin siinä nelosen tasossa, mutta jäin mielestäni kolmoseen. Palautin tehtäväni ajallaan ja olen tehnyt kaiken vaadittavan, mutta aktiivisempikin olisin voinut olla. Tässä on viime aikoina ollut todella paljon koulukiireitä, muun muassa opinnäytetyön ohella, joten kaikkeen ei ole aika riittänyt. Se on vähän harmittanut juuri tämän kurssin kohdalla, sillä minun mielestäni tämä kurssi antoi minulle todella paljon ja se oli mielenkiintoinen. Siksi olisin myös omalla toiminnallani halunnut näyttää paremmin sen, että olen viihtynyt kurssilla. Harvoin nimittäin opiskeluiden ohella löytää tällaisia kursseja, mitä on oikeasti mukava toteuttaa, eikä niitä toteuta vain pakosta opintopisteiden toivossa. Toki ne opintopisteetkin piristävät mieltä varsinkin näin, kun valmistuminen riippuu niistä. Kaiken kaikkiaan siis opiskelijaystävällinen, viihdyttävä, nykyaikainen sekä uutta opettava kurssi!!

Kypsyysnäyte

Olinko nyt sitten well done, medium vai jäikö raa'aksi? Eli eilen kävin tekemässä kypsyysnäytteen. Yllätin itseni istumassa salissa yli kaksi tuntia, sillä yleensä tentin tekoon minulla menee maksimissaan se kaksi tuntia ja olihan tämä vain yksi essee. Ehkä se kertoo siitä, että pidin sitä tärkeänä tenttinä valmistumisen kannalta. Kysymys ei ollut onneksi vaikea ja tekstiä tuli. Tekstiä tuli jopa niin paljon, että jouduin piipertämään pienellä tekstillä, jotta saisin kaiken haluamani mahtumaan salliittuihin rajoihin. Päänsäryssä sitten lähdin salista kun olin painanut niin kovaa kynällä paperiin ja kyyhöttänyt hartiat lysyssä sen kaksi tuntia.

Jokohan nyt alkaisi kouluhommat helpottamaan? Jäljellä on enää ensi viikko ja siinä se opiskelu sitten olisi. Ensi viikollakin vain yksi päivä, ja silloinkin tavataan pienryhmän kanssa ja esitetään omat portfoliot omasta oppimisesta. Ja muutkin kouluhommat on näitä verkkokursseja, joissa vedetään viimeisiiän. Ei siis kovin kauhealta kuullosta. Mites muiden opiskelut? Onko vielä paljon hommia tehtävänä tänä keväänä? Ja onko kukaan muu nyt valmistumassa?

Puun kaatoa

Pääsin viikonloppuna todistamaan pitkästä aikaa mielestäni niin sanotusti vanhan mallista yhteisöllisyyttä. Vanhempieni luona luona kävi tuttu kaatamassa puita ja naapuritkin tulivat seuraamaan tapahtumaa. Jotkut katsoivat ikkunasta kiinnostuneena ja jotkut tulivat myös ulos ihmettelemään. Puita kaatui yli kymmenen; kuusta, mäntyä ja koivua. Yksi vanhempi rouva naapurista tuli jopa pyytämään, että olisiko mahdollista kaataa hänenkin pihastaan yksi kuollut kuusi. Hän lupasi maksaa osuutensa, mutta vanhempani eivät suostuneet ottamaan häneltä maksua vastaan. Saihan iskäni sen kuolleen kuusenkin polttopuukäyttöön. Seuraavana päivänä läheisestä kerrostalosta pihaan pamppaloi määrätietoisesti meille tuntematon mies muovikassien kanssa. Hän ystävällisesti esitteli itsensä, ja pyysi olisiko hänen mahdollista saada ottaa vähän kuusenoksia itsellensä. Ja sitähän siinä riitti mukaan vietäväksi.

Minusta oli jotenkin mukavaa seurata, kuinka puunkaato voi saada tällä tavalla sosiaalisuutta aikaan. Nykypäivänä ei naapureitakaan juuri näe, ja sitä harvemmin heidän kanssaan tulee juteltua. Ja sitäkin harvemmin tulee tuntemattomat juttelemaan. Voin ajatella, että "ennen vanhaa" tämmöinen tapahtuma oli täysin normaalia, mutta nyt sitä niin sanottua yhteisöllisyyttä jäi oikein pohtimaan. Tuntuu, että nykyään naapureiden kanssa ei enää olla tekemisessä vaan kaikki elää omaa elämäänsä. Jos joku kuitenkin katselee ikkunasta, niin saatetaan ajatella, että taas se tuolla kyttää uteliaana. Ennen naapureiden kanssa juteltiin päivittäin, kahviteltiin sekä autettiin tarvittaessa puolin ja toisin. Nyt eletään vain sitä omaa elämää. Kerrostalossa tulee muille asukkaille moikattua, mutta siihen se sitten jääkin. Olisi mukavaa, jos yhteisöllisyys kääntyisi taas samanlaiseksi kuin ennen. Onko tälläinen naapureiden ja vähän tuntemattomampienkin kanssa yhteisöllisyys mielestänne hävinnyt vanhoihin aikoihin verrattuna?

Ideat lopussa?

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015041519523327_vi.shtml

Tässä taas esimerkkinä uutinen iltalehden sivuilta näistä sosiaalisen median ihmeistä. Uutinen koskee Anni Uusivirran instagramissaan julkaisemaa kuvaa, jossa hän bikineissä pyllistelee rohkeasti kameralle kaverinsa kanssa. Olen huomannut, että viime aikoina, varsinkin iltalehden verkkosivuilla, on lisääntyneet nämä uutiset, jotka liittyvät julkkisten postauksiin. Uutiskynnys tuntuu olevan hyvin matala, sillä yleensä postaukset ja kuvat eivät oikeasti ole merkittäviä. Kaiken kukkuraksi toimittajat keksivät uutiselleen aina otsikon, joka vetää lukijoita puoleensa. Uutinen kuitenkaan ei yleensä vastaa tätä liioiteltua otsikkoa. Otsikkoon lisätään yleensä vahvoja sanoja, kuten "kiihkeä", "rohkea" ja "hyytävä".

Onko lehdistöllä ideat niin lopussa, että tällaisia uutisia täytyy lähteä kirjoittamaan? Ovatko toimittajat huomannut otsikoidensa vetävän lukijoita? Vai onko tämä vain tätä nykypäivää? Lisäksi lukijoita (ainakin uutisten kommenttien perusteella) ärsyttää tämänkaltaiset uutiset, ja joskus tuntuukin, että lukijat tahallaan lukevat tämänkaltaisia uutisia ja pääsevät taas ärsyyntymään ja toteamaan, että "Taas tätä samaa!". Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja siitä, mitä ihmiset lukevat. Tilaston perusteella voisi itsekin hieman päätellä, että onko toimittajien oikeasti kannattavaa uutisoida julkkisten postauksista.

Ongelmien hyväksyminen

Kirjoitin aikasemmassa postauksessa sosiaalisesta mediasta elämän määrittelijänä. Pohdin siinä muun muassa sitä, miksi ihmiset postaavat elämästään vain niitä iloisia asioita jatkuvalla syötöllä. Löysinkin Maaret Kallion kirjoittaman blogiviestin (13.4.2015) Helsingin Sanomien verkkosivuilta, joka sopii mielestäni erityisen hyvin pohtimaani asiaan. Blogiviestin nimikin kuuluu: "Hyvässä elämässä saa mennä myös huonosti". Siinä Kallio kertoo sekä elämän pienemmistä, että suuremmista onglemista. Tärkeimpänä ajatuksena kirjoituksessa on kuitenkin, että oli ongelma mikä tahansa, tulee sekin sallia. (http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305945998493?jako=2eeacf39e95659e3c16e2b576fb5b87f&ref=og-url&fb_action_ids=10203687286773819&fb_action_types=og.shares)

Omassa kirjoituksissa pohdin esimerkiksi sitä yrittävätkö ihmiset huijata itseään siitä, että heillä menee hyvin. He eivät uskalla myöntää itselleen eikä muille, että asiat voivat olla myös huonosti. Näin ihmiset saavat kuvan toisen elämästä, että toisella menee todella hyvin, vaikka asia olisikin päinvastoin. Tässä on Kallion tekstistä suora lainaus, joka on mielestäni todella puhutteleva aiheeseen liittyen: On revittävä auki ahdistavaa valheen verhoa, jossa erehdymme luulemaan, että muilla menee aina niin helvetin hyvin. On rimpuiltava irti yleistyksistä, joissa olemme muka tietävinämme muiden loistavasta elämästä häveten samalla omaa puutteellisuuttamme. On uskallettava olla kokonaisempia ihmisiä, elää elämää kaikkine väreineen. Sillä elämän väripaletissa myös musta on väri.

Sporttiviikko

Niinkuin aikasemmin postasin, tulisi nyt pääsiäisen jälkeen vähän katsoa mitä suuhunsa pistää, niin olenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja toteuttanut ajatukseni! Näin diabeetikkona olisi todella tärkeää huolehtia terveydestään, mutta valitettavasti tänä alkuvuotena aikaa eikä jaksamista ole itselleen riittänyt. Nyt kouluhommien helpotuksesta johtuen motivaatio terveyden hoitamiseen on noussut.

Olen jo pitkään haaveillut uimaan lähtemisestä sekä juoksemisen/hölkkäilyn aloittamisesta. Tällä viikolla olen tehnyt molempia useampaan otteeseen ja käynyt vielä kuntosalillakin. Lisäksi ruokavalionikin on ollut terveellisempi ja ne turhat herkut ovat jääneet pois.

Olo on ollut melko väsynyt, mutta mieli ei kuitenkaan ole ollut yhtään maassa. Jotenkin olo tuntuu paljon innokkaammalta. Ehkä se kropan jaksaminen tulee sitten kun lihakset tottuvat taas enemmän työn tekemiseen!

Haluaisinkin sanoa kaikille, että älkää unohtako huolehtia omasta terveydestänne kiireen keskellä. Vaikka hommaa riittää siellä sun täällä, on oma terveys tärkein. Jos kroppa ja pää ei voi hyvin, ei myöskään työnteko hoidu.

Sosiaalinen media elämän määrittelijänä

https://www.youtube.com/watch?v=dfBYcIrs8oI&feature=youtu.be

Tässä on mielestäni pysäyttävä video sosiaalisen mediaan liittyen. Videolla mies selailee "Facebookkia", josta löytyy muun muassa kavereiden onnellisia lomakuvia. Miehen oma arki vaikuttaa hyvin tylsältä, joten hän alkaakin julkaista arjestaan asioita, jotka eivät oikeasti pidä paikkaansa, vaan saa hänen arkensa vaikuttamaan mielenkiintoisemmalta. Siitähän alkaa myös niitä "tykkäyksiä" satelemaan hänelle, joten hän jatkaa teeskentelyä. Loppujen lopuksi miehen elämä joutuu oikeasti retuperälle ja hän poistaa tietonsa kokonaan myöntäen, että hänen elämänsä on syvältä.

Sosiaalisessa mediassa törmää usein tähän ilmiöön, että niin sanotusti kehuskellaan kuinka ihanaa ja tgäydellistä oma elämä on. Sosiaalisesta mediasta on tullut se, mikä määrittelee kuka sinä olet ja jonka kautta ihmiset arvostelevat toista ja tämän elämää. Olen aina miettinyt onko näiden ihmisten, jotka postaavat vain näitä "elämä on ihanaa -juttuja", elämä oikeasti niin ruusuilla tanssimista kuin antavat olettaa. Tuntuu, että ihmiset eivät halua paljastaa, että kaikki ei aina olekaan niin hyvin, vaan enemmänkin kehuskelevat ja kilpailevat siitä kuka onkaan onnellisin. Joskus jopa mietin, että joillain voi mennä todella huonosti, mutta pönkittävät itsetuntoaan ja samalla yrittävät huijata itseään, että asiat ovat oikeasti hyvin jakamalla sosiaalisessa mediassa itsestään vain positiivisia postauksia. Uskon itse, että jos on oikeasti tyytyväinen arkeensa ja elämäänsä, ei ole niinkään tarvetta olla sosiaalisessa mediassa 24/7 "kehuskelemassa" ja tällöin uskaltaa jakaa myös omasta arjestaan näitä negatiivisia puolia. Olenko ainoa, joka ajattelee näin vai onko jollain samanlaisia ajatuksia kanssani?​

Esittelyssä vol.4: Dailymotion

Tänään esittelen ääntä ja kuvaa käyttävän sosiaalisen median sovelluksen Dailymotionin. Ensimmäisenähän ajattelin esitellä Youtuben, mutta päätinkin esitellä Dailymotionin, sillä ajattelin, että se saattaa olla ehkä joillekin vähän uudempi juttu. Dailymotion on siis Youtuben kilpaijilla, joka on perustettu Ranskassa vain kuukausi Youtuben perustamisen jälkeen. Dailymotion toimii Youtuben tavoin, eli siellä jaetaan ja katsellaan videoita. Sinne voi luoda omat tunnukset, jolloin videoita pääsee myös kommentoimaan.

Dailymotionista löytyneitä videoita on mahdollista käyttää kasvatustyöhön sekä nuorten, että lasten kohdalla. Liian usein ajatellaan, että lapset ja nuoret istuvat liikaa tietokoneen äärellä, mutta se nyt vain on nykypäivää. Kasvattajien tehtävänä olisikin opastaa lapsille, sekä nuorille niitä järkeviä tietokoneenkäytön tapoja. Jos nuoret ja lapset tykkäävät katsella videoita, voisi esimerkiksi Dailymotionista etsiä opettavaisia ja järkeviä videoita heidän katsottavakseen. Näin toteutettu kasvatustyö olisi myös heille mielekästä toimintaa. Kasvatustyön lisäksi Dailymotion voisi toimia niin sanotusti mainostusvälineenä. Sosionomin ammatissa yrittäjyys on todella merkittävää, joten yrittäjät voisivat mainostaa yritystään sosiaalisessa mediassa videopalvelun kautta. Verkon välityksellä on mahdollista tavoittaa suuria asiakasryhmiä.

Esittelyssä vol.3: Tango

Seuraavaksi esittelykohteeksi valitsin Tangon, sillä olen kuullut siitä, mutta itse en ole koskaan siihen tutustunut tarkemmin. Koin tässä siis hyväksi vaihtoehdoksi tutustua monipuoliseen sovellukseen, josta oppisin itsekin jotain uutta. Tango on sovellus, jonka avulla voi soittaa ilmaisia videopuheluita ja tavallisia puheluita sekä lähettää ilmaisia viestejä. Myös ryhmäkeskutelu on mahdollinen. Tango toimii myös hyvinpaljon samalla tavalla kuin Facebook. Sinne perustetaan oma tili ja sen kautta pystyy pitämään yhteyttä toisiin, joilla on myös käytössään Tango. Omalla tilillä voi jakaa niin sanottuja tilapäivityksiä ja ladata kuvia sekä musiikkia. Lisäksi sovelluksen kautta pystyy pelaamaan kavereiden kanssa erilaisia pelejä. Sovellus on siis hyvin monipuolinen ja mahdollinen eri käyttötarkoituksiin.

Sosionomin ammatin kannalta Tangon avulla olisi mahdollista pitää esimerkiksi yhteyttä omiin työkavereihin sekä myös mahdollisesti asiakkaisiin. Etenkin nuorten kanssa toimiessa on todella tärkeää luoda luotettavat välit nuoren kanssa, joten tapa tähän on ehkä helpoin löytää nuorten maailmasta. Uskon, että nuoriin olisikin mahdollista pitää yhteyttä erilaisten sosiaalisen median keinoin, esimerkiksi Tangon kautta. Tällöin yhteydenpito ei ehkä tuntuisi nuorten mielestä niin väkinäiseltä ja pakonomaiselta. Lisäksi valtion taloudellisen tilanteen vuoksi rahoitus sosiaalialan kannalta ei ole paras mahdollinen, joten Tangon edullisuus tulisi myös hyödyksi. Sosionomin työn kannalta yhteydenpito eri suuntiin on merkittävä osa työtä, joten Tangon käyttäminen pienentäisi puhelinlaskuja. Sovellus tietenkin vaatii älypuhelimen, mutta nykypäivänä iso osa työpuhelimistakin on jo vaihdettu älypuhelimiin, jotka sisältävät verkkoyhteyden. Samoin myös suurimmalla osalla asiakkaistakin on nykypäivänä älypuhelimet, joten ainakin osaan asiakkaista pystyisi pitämään yhteyttä Tangon kautta.

Paluu arkeen

Tälläset pääsiäispuput ilostutti minua viikonloppuna, ja niitä saikin rapsutella ja halia oikein kunnolla. En tiedä oliko puput asiasta kuitenkaan yhtä onnellisia kuin minä.. Oikeiden pupujen lisäksi pääsiäisenä ilostutti suklaapuput, -munat ja mämmi. Onneksi pääsiäinen ei kuitenkaan ole pidempi, sillä nyt jo meinasi sokeriähky yllättää. Nyt pitäisi jälleen palata arjen pariin ja ehkä sitten myös katsoa vähän enemmän mitä suuhunsa laittaa. Arki jatkuu onneksi vähän rennommin, sillä sainhan minä kaverini kanssa torstaina palautettua sen opinnäytetyönkin. Vielä kuitenkin täytyy jaksaa tehdä kouluhommia.

Maria Tolppanen ja maahanmuuttajat

http://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2015/2015040519472380_eb.shtml

Kaverini laittoi minulle kuvan kyseisen kansanedustajan haastattelusta Vaasan paikkallislehdestä jo pari päivää aikaisemmin. Tolppanen (joka toimii työelämä- ja tasa-arvolautakunnan jäsenenä) oli haastattelussa jatkanut lausetta "Kiljuisin riemusta keskellä Vaasan toria, jos.." vastaamalla "..siellä olisi vähemmän mamuja. Ja enemmän ihmisiä nauttimassa lounastaan työpaikan ruokatunnillaan." Ja tästähän on tullut paljon negatiivista kritiikkiä. Tolppanen itse väittää, että joko hänellä tai toimittajalla on tullut piste väärään paikkaan ja hänen lausumansa olisi kuulunut mennä "Kiljuisin riemusta, jos Vaasan torilla olisi vähemmän mamuja ja enemmän ihmisiä nauttimassa lounastaan työpaikan ruokatunnillaan." Tällä lauseella hän oli tarkoittanut sitä, että maahanmuuttajille tulisi löytää töitä ja tällöin heitä ei olisi torilla hengailemassa vaan syömässä lounasta muiden työntekijöiden kanssa.

Lukiessamme kaverini kanssa asiasta ensimmäisen kerran, ajattelimme silloin jo, että "Hohhoh, taas näitä maahanmuuttajavastaisia juttuja.." Meitä kaverini kanssa ärsyttää nämä maahanmuuttajiin kohdistetut negatiiviset ajatukset, sillä seurustelemme itse molemmat maahanmuuttajien kanssa. Osa negatiivisista ajatuksista voi hyvinkin olla totta, mutta niitä on alettu liikaa yleistämään kaikkiin maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin. Lukiessani kuitenkin tänään ltalehden uutisen asiasta, ymmärsin, että Tolppanen ei ehkä oikeasti ajatellut asiaa rasistisesti, niinkuin ensin antoi kuvan. Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, että eikö ihmiset oikeasti osaa nykypäivänä varoa mitä suustaan päästää median kuuluville. Varsinkin tällaiset jutut leviää niin vauhdilla, että siinä on vaikea alkaa selittämään sanomisiaan. Kyseisessä asemassa olevan tulisi osata muotoilla sanansa niin, että tämänkaltaisia väärinkäsityksiä ei pääsisi syntymään. Asian uutisoinnissa on kuitenkin se posiitivinen yllätys minulle, että ihmiset ovat kauhistuneet Tolppasen sanomisesta, eivätkä niinkään asettunut hänen puolelleen. Herkästi tämänlainen lausahdushan voisi saada vääränlaisia kannattajia, ja ihmiset ajattelisivat entistä rasistisemmin.