210/210

Nyt on sitten opintopisteet täynnä ja täytyy enää sitten odotella kuukauden verran niitä papereita. Nyt voi huokaista, sillä ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen ei tarvitse miettiä koulua ja tehtävien tekoa. Jotenkin sitä on vielä vaikea itse tajuta, mutta olo on jo paljon rentoutuneempi. Alkaahan tässä kesätyöt jo toukokuussa, mutta töistä kotiin päästyä ei tarvitse alkaa enää tehdä mitään, vaan pääsee suoraan vapaa-ajalle. Jopa kaksi viimeistä kesää on mennyt sekä töitä tehdessä, että koulua käydessä.

Tänään vielä viimeinen nettiluento ja sitten pääsen paria vapaata viettämään. Tänään täytyy myös hakea oma opinnäytetyö sidonnasta ja ihailla sitä loppupäivän. Aikaisemmin ehdin kutienkin jo ajatella, että minulla on toukokouu vapaana, mutta erehdyin laittamaan pomolleni viestiä, että pystyn tarvittaessa tulemaan silloin tällöin jo toukokuussa töihin. Sittenhän sainkin melkein joka viikon täyteen.. No, nykypäivänä ei kyllä kannata valittaa, että on töitä ja rahahan on aina tervetullutta! Myöskään ne työt eivät stressaa niin paljoa, kun ei ole kouluhommia niiden rinnalla.

Itsearviointi

On kyllä nopeasti mennyt taas tämäkin kurssi. Vielähän tätä on jäljellä jonkin verran, mutta loppupuolella mennään! Olen tykännyt tästä kurssista todella paljon, Vaikka kurssi on tehty verkossa, on se ollut kuitenkin todella sosiaalinen. Normaalisti verkkokurssit ovat niin tylsiä ja itse täytyy omassa yksinäisyydessään vääntää esseitä. Oman blogin perustaminen ja sinne aktiivinen postailu oli minulle hieman haastava ajatus, sillä en normaalistikaan postaile sosiaalisessa mediassa paljoakaan. Kuitenkin blogin kirjoittaminen tulikin jotenkin luonnostaan ja se olikin ihan mukavaa. Minusta oli myös todella mukava lukea muiden blogiviestejä ja se oli oikeastikin viihdyttävää. Blogeja lukiessa tuli huomattua, kuinka erilaisia blogit ja niiden kirjoittajat voikaan olla :) Ja tämä siis positiivisessa merkityksessä..

Kurssilla olen oppinut paljon varsinkin erilaisista sovelluksista. Aiemmin tiesin vain niitä harvoja, mutta nyt tietämykseni on laajempi. Kurssilla olen myös oppinut huomaamaan sen, kuinka laaja käsite sosiaalinen media on. Sosiaalinen media linkittyy hyvin moneen paikkaan. Kurssin aikana olen ymmärtänyt muun muassa vanhoista tutuistakin sovellukista, että hei, tämäkin on sosiaalista mediaa. Omalle toiminnalleni antaisin arvosanaksi 3. Olen aina ollut sellainen "kolmosen oppilas" ja tyytyväinen siitä. Tavoitteeni omalle toiminnallineni olivat kuitenkin siinä nelosen tasossa, mutta jäin mielestäni kolmoseen. Palautin tehtäväni ajallaan ja olen tehnyt kaiken vaadittavan, mutta aktiivisempikin olisin voinut olla. Tässä on viime aikoina ollut todella paljon koulukiireitä, muun muassa opinnäytetyön ohella, joten kaikkeen ei ole aika riittänyt. Se on vähän harmittanut juuri tämän kurssin kohdalla, sillä minun mielestäni tämä kurssi antoi minulle todella paljon ja se oli mielenkiintoinen. Siksi olisin myös omalla toiminnallani halunnut näyttää paremmin sen, että olen viihtynyt kurssilla. Harvoin nimittäin opiskeluiden ohella löytää tällaisia kursseja, mitä on oikeasti mukava toteuttaa, eikä niitä toteuta vain pakosta opintopisteiden toivossa. Toki ne opintopisteetkin piristävät mieltä varsinkin näin, kun valmistuminen riippuu niistä. Kaiken kaikkiaan siis opiskelijaystävällinen, viihdyttävä, nykyaikainen sekä uutta opettava kurssi!!

Kypsyysnäyte

Olinko nyt sitten well done, medium vai jäikö raa'aksi? Eli eilen kävin tekemässä kypsyysnäytteen. Yllätin itseni istumassa salissa yli kaksi tuntia, sillä yleensä tentin tekoon minulla menee maksimissaan se kaksi tuntia ja olihan tämä vain yksi essee. Ehkä se kertoo siitä, että pidin sitä tärkeänä tenttinä valmistumisen kannalta. Kysymys ei ollut onneksi vaikea ja tekstiä tuli. Tekstiä tuli jopa niin paljon, että jouduin piipertämään pienellä tekstillä, jotta saisin kaiken haluamani mahtumaan salliittuihin rajoihin. Päänsäryssä sitten lähdin salista kun olin painanut niin kovaa kynällä paperiin ja kyyhöttänyt hartiat lysyssä sen kaksi tuntia.

Jokohan nyt alkaisi kouluhommat helpottamaan? Jäljellä on enää ensi viikko ja siinä se opiskelu sitten olisi. Ensi viikollakin vain yksi päivä, ja silloinkin tavataan pienryhmän kanssa ja esitetään omat portfoliot omasta oppimisesta. Ja muutkin kouluhommat on näitä verkkokursseja, joissa vedetään viimeisiiän. Ei siis kovin kauhealta kuullosta. Mites muiden opiskelut? Onko vielä paljon hommia tehtävänä tänä keväänä? Ja onko kukaan muu nyt valmistumassa?

Puun kaatoa

Pääsin viikonloppuna todistamaan pitkästä aikaa mielestäni niin sanotusti vanhan mallista yhteisöllisyyttä. Vanhempieni luona luona kävi tuttu kaatamassa puita ja naapuritkin tulivat seuraamaan tapahtumaa. Jotkut katsoivat ikkunasta kiinnostuneena ja jotkut tulivat myös ulos ihmettelemään. Puita kaatui yli kymmenen; kuusta, mäntyä ja koivua. Yksi vanhempi rouva naapurista tuli jopa pyytämään, että olisiko mahdollista kaataa hänenkin pihastaan yksi kuollut kuusi. Hän lupasi maksaa osuutensa, mutta vanhempani eivät suostuneet ottamaan häneltä maksua vastaan. Saihan iskäni sen kuolleen kuusenkin polttopuukäyttöön. Seuraavana päivänä läheisestä kerrostalosta pihaan pamppaloi määrätietoisesti meille tuntematon mies muovikassien kanssa. Hän ystävällisesti esitteli itsensä, ja pyysi olisiko hänen mahdollista saada ottaa vähän kuusenoksia itsellensä. Ja sitähän siinä riitti mukaan vietäväksi.

Minusta oli jotenkin mukavaa seurata, kuinka puunkaato voi saada tällä tavalla sosiaalisuutta aikaan. Nykypäivänä ei naapureitakaan juuri näe, ja sitä harvemmin heidän kanssaan tulee juteltua. Ja sitäkin harvemmin tulee tuntemattomat juttelemaan. Voin ajatella, että "ennen vanhaa" tämmöinen tapahtuma oli täysin normaalia, mutta nyt sitä niin sanottua yhteisöllisyyttä jäi oikein pohtimaan. Tuntuu, että nykyään naapureiden kanssa ei enää olla tekemisessä vaan kaikki elää omaa elämäänsä. Jos joku kuitenkin katselee ikkunasta, niin saatetaan ajatella, että taas se tuolla kyttää uteliaana. Ennen naapureiden kanssa juteltiin päivittäin, kahviteltiin sekä autettiin tarvittaessa puolin ja toisin. Nyt eletään vain sitä omaa elämää. Kerrostalossa tulee muille asukkaille moikattua, mutta siihen se sitten jääkin. Olisi mukavaa, jos yhteisöllisyys kääntyisi taas samanlaiseksi kuin ennen. Onko tälläinen naapureiden ja vähän tuntemattomampienkin kanssa yhteisöllisyys mielestänne hävinnyt vanhoihin aikoihin verrattuna?

Ideat lopussa?

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015041519523327_vi.shtml

Tässä taas esimerkkinä uutinen iltalehden sivuilta näistä sosiaalisen median ihmeistä. Uutinen koskee Anni Uusivirran instagramissaan julkaisemaa kuvaa, jossa hän bikineissä pyllistelee rohkeasti kameralle kaverinsa kanssa. Olen huomannut, että viime aikoina, varsinkin iltalehden verkkosivuilla, on lisääntyneet nämä uutiset, jotka liittyvät julkkisten postauksiin. Uutiskynnys tuntuu olevan hyvin matala, sillä yleensä postaukset ja kuvat eivät oikeasti ole merkittäviä. Kaiken kukkuraksi toimittajat keksivät uutiselleen aina otsikon, joka vetää lukijoita puoleensa. Uutinen kuitenkaan ei yleensä vastaa tätä liioiteltua otsikkoa. Otsikkoon lisätään yleensä vahvoja sanoja, kuten "kiihkeä", "rohkea" ja "hyytävä".

Onko lehdistöllä ideat niin lopussa, että tällaisia uutisia täytyy lähteä kirjoittamaan? Ovatko toimittajat huomannut otsikoidensa vetävän lukijoita? Vai onko tämä vain tätä nykypäivää? Lisäksi lukijoita (ainakin uutisten kommenttien perusteella) ärsyttää tämänkaltaiset uutiset, ja joskus tuntuukin, että lukijat tahallaan lukevat tämänkaltaisia uutisia ja pääsevät taas ärsyyntymään ja toteamaan, että "Taas tätä samaa!". Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja siitä, mitä ihmiset lukevat. Tilaston perusteella voisi itsekin hieman päätellä, että onko toimittajien oikeasti kannattavaa uutisoida julkkisten postauksista.

Ongelmien hyväksyminen

Kirjoitin aikasemmassa postauksessa sosiaalisesta mediasta elämän määrittelijänä. Pohdin siinä muun muassa sitä, miksi ihmiset postaavat elämästään vain niitä iloisia asioita jatkuvalla syötöllä. Löysinkin Maaret Kallion kirjoittaman blogiviestin (13.4.2015) Helsingin Sanomien verkkosivuilta, joka sopii mielestäni erityisen hyvin pohtimaani asiaan. Blogiviestin nimikin kuuluu: "Hyvässä elämässä saa mennä myös huonosti". Siinä Kallio kertoo sekä elämän pienemmistä, että suuremmista onglemista. Tärkeimpänä ajatuksena kirjoituksessa on kuitenkin, että oli ongelma mikä tahansa, tulee sekin sallia. (http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305945998493?jako=2eeacf39e95659e3c16e2b576fb5b87f&ref=og-url&fb_action_ids=10203687286773819&fb_action_types=og.shares)

Omassa kirjoituksissa pohdin esimerkiksi sitä yrittävätkö ihmiset huijata itseään siitä, että heillä menee hyvin. He eivät uskalla myöntää itselleen eikä muille, että asiat voivat olla myös huonosti. Näin ihmiset saavat kuvan toisen elämästä, että toisella menee todella hyvin, vaikka asia olisikin päinvastoin. Tässä on Kallion tekstistä suora lainaus, joka on mielestäni todella puhutteleva aiheeseen liittyen: On revittävä auki ahdistavaa valheen verhoa, jossa erehdymme luulemaan, että muilla menee aina niin helvetin hyvin. On rimpuiltava irti yleistyksistä, joissa olemme muka tietävinämme muiden loistavasta elämästä häveten samalla omaa puutteellisuuttamme. On uskallettava olla kokonaisempia ihmisiä, elää elämää kaikkine väreineen. Sillä elämän väripaletissa myös musta on väri.

Sporttiviikko

Niinkuin aikasemmin postasin, tulisi nyt pääsiäisen jälkeen vähän katsoa mitä suuhunsa pistää, niin olenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja toteuttanut ajatukseni! Näin diabeetikkona olisi todella tärkeää huolehtia terveydestään, mutta valitettavasti tänä alkuvuotena aikaa eikä jaksamista ole itselleen riittänyt. Nyt kouluhommien helpotuksesta johtuen motivaatio terveyden hoitamiseen on noussut.

Olen jo pitkään haaveillut uimaan lähtemisestä sekä juoksemisen/hölkkäilyn aloittamisesta. Tällä viikolla olen tehnyt molempia useampaan otteeseen ja käynyt vielä kuntosalillakin. Lisäksi ruokavalionikin on ollut terveellisempi ja ne turhat herkut ovat jääneet pois.

Olo on ollut melko väsynyt, mutta mieli ei kuitenkaan ole ollut yhtään maassa. Jotenkin olo tuntuu paljon innokkaammalta. Ehkä se kropan jaksaminen tulee sitten kun lihakset tottuvat taas enemmän työn tekemiseen!

Haluaisinkin sanoa kaikille, että älkää unohtako huolehtia omasta terveydestänne kiireen keskellä. Vaikka hommaa riittää siellä sun täällä, on oma terveys tärkein. Jos kroppa ja pää ei voi hyvin, ei myöskään työnteko hoidu.